Villimehiläiset kuten esimerkiksi muurarimehiläiset voivat puutarhassa osoittautua todellisiksi hyötyeläimiksi. Erityisesti keväällä ne pölyttävät innokkaasti mm. hedelmäpuita, pensaita ja puutarhakasveja. Koska myös muurarimehiläisten elintila on lisääntyvässä määrin käymässä ahtaaksi, voidaan hyönteisiä auttaa pystyttämällä niille puutarhaan kohdistettuja pesäpönttöjä tai hyönteishotelleja.
Näiden pesäpönttöjen rakentamisen yhteydessä tehdään tosin usein virheitä, mutta ne voidaan välttää suunnittelemalla huolellisesti etukäteen ja huomioimalla asiantuntevat neuvot.
Yleisimmät virheet hyönteishotellia rakennettaessa ovat liian ahtaat pesimiskäytävät tai reiät, reikien halkaisijan sopimaton koko tai se, että pesimiskäytävät ovat avoimia molemmista päistään. Sijoituspaikka on myös tärkeä, sen täytyisi olla suojassa sateelta. Jos käytetään havupuuta, sitä ei saa porata, vaan se täytyy jyrsiä, koska poratessa jäljelle jää puukuitua, joka voi vahingoittaa mehiläisten siipiä. Kun muurarimehiläiset ovat sitten pesiytyneet hyönteishotelliin, on tärkeää, että puutarhasta löytyy hyönteisille riittävästi mettä ja siitepölyä.
Vaikeusaste: jyrsintä vaatii ainakin perustiedot; pyydä apua ammattilaiselta tilanteesta riippuen.
Tarvittava aika: 1 – 2 päivää (sis. kuivausajan)
Työkalut
yläjyrsin (lainaa tarv. rautakaupasta)
pistosaha, jossa on ohjainkisko
akkukäyttöinen porakone
kulmamitta
siirtokulma
Luettelo materiaaleista hyönteishotellin rakentamista varten:
8x kerros 160 x 160 mm (liimapuu kuusi, paksuus 18 mm)
2x päätykolmio 150 x 50 mm (liimapuu kuusi, paksuus 18 mm)
2x jalusta 145 x 25 mm (liimapuu kuusi, paksuus 18 mm)
2x katto 200 x 160 mm (liimapuu kuusi, paksuus 18 mm)
lukkoruuvi, jossa siipimutteri M6 x 150 mm
puuliimaa
ilmastointiteippiä
Materiaalikustannukset n. 25 euroa
Pesäpöntön pääkomponentit ovat päällekkäin pinotut, kuusesta tai männystä valmistetut pesälaudat.
Yläjyrsimellä jyrsitään kuhunkin lautaan kumpaankin päähän kuusi uraa, jotka ovat tasaisesti etäällä toisistaan.
Viistä pesälautojen sivut varovasti pistosahalla. Käytä apuna ohjainkiskoa.
Katkaise laudat lopuksi keskeltä saadaksesi yksittäisiä pesälautoja.
On tärkeää, että pesälautojen jokaisessa jyrsityssä "käytävässä“ yksi pääty jää suljetuksi.
Poraa lautojen keskelle reikä myöhemmin kiinnitettävää lukkoruuvia varten.
Mittaa ja merkitse päätykolmioiden (2 kpl) muoto lautaan ja sahaa ne irti.
Käytä päätykolmiota selvittääksesi viistekulman kattoa varten.
Pistosahan ohjauskisko säädetään nyt tämän kulman mukaan.
Laudat sahataan säädetyssä kulmassa toiselta sivulta kattoa varten.
Lyö katon päätykolmioiden alareunaan pienet naulat ja poista niistä kannat.
Tämän "naulatempun“ ansiosta osat pysyvät paikoillaan, kun liimaat ne lopuksi kiinni.
Poraa myös kattolevyn keskelle reikä. Kiinnitä katon päätykolmiot kattolevyyn ja varmista teipillä, että rakennelma pysyy koossa kuivuessaan.
Aseta osat päällekkäin ja työnnä lukkoruuvi levyjen keskellä olevien reikien läpi.
Alapuolella oleva siipimutteri kiinnittää pesän levyt yhteen, niin että niitä ei tarvitse liimata.
Jotta pesäpönttö pysyy siipimutterista huolimatta pystyssä, asennetaan pohjaan vielä jalusta.
Sovita sitä varten kaksi ylijäämäpalaa siten, että ne ovat hieman korkeampia kuin siipimutteri.
Ennen liimausta katto yhdistetään teipillä, samoin kuin aikaisemmin tehtiin päätykolmioiden yhteydessä.
Molemmat katonpuoliskot liimataan toisiinsa ja pannaan irtonaisena kuivumaan pesäpöntön päätykolmioiden päälle.
Kattoa ei liimata kiinni pesäpönttöön, jotta se voidaan aina helposti irrottaa puhdistusta varten. Loistartunnan ehkäisemiseksi pitää pesimispöntöt ehdottomasti puhdistaa syksyllä sen jälkeen, kun muurarimehiläiset ovat koteloituneet.
Heti kun liima on kuivunut, voidaan teippi varovasti irrottaa katosta
Voit halutessasi käsitellä pesimispöntön mehiläisvahalla (myydään kaupoissa, hinta n.10 €) – luonnontuote ei sisällä myrkyllisiä aineita ja se tekee puusta kestävämpää.
Hyvää työtä – pesä on valmis!!
Ruosteenruskea muurarimehiläinen on silmiinpistävän turkismainen. Sitä pidetään kevään tuojana ja se ilmestyy heti, kun jatkuvat pakkaset ovat ohi ja ensimmäiset keväällä kukkivat kasvit kuten krookukset ja lumikellot nousevat maasta.
Tämä varhainen lentäjä on rauhallinen ja ihmisille harmiton, mikä tekee siitä monien puutarhureiden suosikin. Se rakentaa pesäkolojaan pieniin koloihin, esimerkiksi vanhoihin puurakenteisiin, savitiiliin tai hyönteishotelleihin. Naaras kerää siitepölyä ja nektaria ahkerasti ja kuljettaa ravintoa pesäänsä pienissä karvoissaan, jotka ovat sopeutuneet erityisen hyvin siitepölyn kuljetukseen. Muurarimehiläisen pölytysteho on huomattava: se voi pölyttää useita kasvilajeja jopa tehokkaammin kuin hunajamehiläinen.
Lajilla on vain yksi sukupolvi vuodessa, ja aikuiset yksilöt elävät suhteellisen lyhyen aikaa – suurin osa niiden elämästä kuluu toukka- ja kotelovaiheessa. Silti niiden vaikutus keväisen luonnon pölyttäjinä on merkittävä, ja muurarimehiläisten lisääntyminen kertoo usein terveestä ja monimuotoisesta elinympäristöstä.